ERIKA

"Siitä asti, kun sait kynän pysymään kädessäsi, olet piirtänyt ja taiteillut. Ne olikin ainoita hetkiä, jolloin ei tarvinnut pelätä, että mihin se Erika kiipeää seuraavaksi." kertoi äiti.

Joulukuussa 1994 syntyi pieni ihminen, hulivili rääpäle, jolta ei virta ja vauhti loppunut kesken. Vain kynä kädessä, paperi edessä, maltoin pysyä paikoillani. Niinä hetkinä ei muuta maailmaa ollut olemassakaan. Vain minä ja se piirros mun edessä.

Alakoulussa piirtäminen jäi vähemmälle, sillä oli päästävä kokeilemaan kaikkea muuta.

Vuosi 2016, olin juuri kotiutunut Tokiosta takaisin Laukaaseen, missä olen asunut suurimman osan elämästäni, kun netissä tuli vastaan myöhäinen haku Jyväskylän ammattiopiston audiovisuaalisen viestinnän linjalla. Miksi ei? Ehkä se on se minun juttuni. Mutta ei ollut.

Epätoivo meinasi iskeä. Mitä ihmettä mä haluan tehdä elämälläni, mikä on se työ mikä mua inspiroi? Mikään ei tuntunut oikealta.

Vuoden 2019 loppupuolella tein opintojeni yhtenä viimeisenä näyttötyönä mainosvideon Studio C-kaarelle. Kuvaamisen lomassa pääsin seuraamaan Pakkasen työskentelyä ja koko prosessia 'mitä tatuoiminen on'.

Olin myyty.
Hannen kanssa juteltiin paljon tatuoinneista ja tatuoimisesta videoprojektin aikana ja lopputulemana Hanne kysyi, että haluanko oppitytöksi kunhan valmistun. Ei voinut sanoa ei.

Valmistumisen jälkeen onkin palaset alkaneet loksahtelemaan paikoilleen ja tässä ollaan! Löysin inspiraation ja sen palon piirtämiseen uudelleen.

Viimein mä olen löytänyt sen, mitä elämältäni haluan - Tatuoiminen on se mun juttu.

Olen uskomattoman kiitollinen tästä mahdollisuudesta, ja odotan suurella innolla mitä tulevaisuus tuo, ja mihin tämä tie minut vielä vie.